Olen 44-vuotias mäyräkoiraharrastaja ja kasvattaja Vantaan Korsosta. Perheeseeni kuuluu mieheni Asko, sekä poikani Atte ja Tuukka. Olen harrastanut koiria vuodesta 1982 alkaen. Ensimmäinen mäyräkoirani Elmo saapui taloon vuonna 1993 ja siitä lähtien nämä monipuoliset harrastuskoirat ja suuret persoonat ovat valloittaneet paikkansa perheessämme ja sydämissämme! Mäyräkoiria on tällä hetkellä talossa neljä kappaletta, karkeakarvaiset normaalikokoiset Saima -01 ja Hilla -07, sekä karkeakarvaiset kääpiöt Enni -09 ja Darcy -11. Kasvatamme ystäväni Tuovi Hentun kanssa karkeakarvaisia mäyräkoiria kaikissa kokomuodoissa kennelnimellä Choiran.
Toinen rakas harratukseni on hevoset ja ratsastus. Minulla on ollut vuodesta -99 yhteisomistuksessa Gigi-tamma ystäväni kanssa ja aikaa kuluu paljon myös tallilla touhuillessa. Musiikki ja kuorolaulu on ollut myös monivuotinen harrastukseni, mutta nyt on laulamiset tauolla koirien ja hevosen viedessä niin ison osan vapaa-ajastani.
Läpän hallituksessa olin ensin pari vuotta varajäsenenä ja nyt vuoden 2011 alusta olen ollut varsinaisena jäsenenä. Muissa koirajärjestötehtävissä olen tällä hetkellä Suomen Mäyräkoiraliiton hallituksessa ja Uudenmaan Mäyräkoirakerhon hallituksessa.
Minna
Hallituksen jäsen
Minna Suomalainen
Kotiimme tuli mäyräkoira kun olin menossa kouluun ensimmäiselle luokalle. Tuolloin en vielä ollut kovinkaan kiinnostunut koirista, vaan olisin halunnut pitää ”pelastamani” villikissanpennun. Koira kuitenkin tuli ja kissa lähti. Yhdessä silloisen mäyräkoiran kanssa vanhenimme ja minusta kasvoi mäyräkoiraihminen.
Kotoa muuton jälkeen kaipasin koiraa useita vuosia, sillä en itse täyttänyt koiranomistajalle asettamiani kriteerejä. Vuodet vierivät kunnes aika oli kypsä. Nyt elämääni on jo reilun viiden vuoden ajan ihastuttanut oma mäyräkoira.
Minulle koiran omistamisessa tärkeintä on koiran kanssa yhdessä oleminen ja tekeminen, se että näen että se on onnellinen. Normaalien lenkkien, temppuilujen ja puuhastelujen lisäksi olemme kokeilleet myös erilaisia harrastuslajeja kuten tokoa, agilityä, mejää, näyttelyitä, rallytokoa ja kettuluolia.
Läpän hallitukseen lähdin mukaan lisätäkseni kerhon järjestämää aktiviteettia ”tavalliselle kotikoiralle”. Kaikki eivät halua tai voi käydä näyttelyissä tai mäyräkoiramaisissa kokeissa. Hyvin suuri osa koirista on tärkeitä perheenjäseniä jonka kanssa puuhastellaan mielellään jotain epävirallista. Koira-aktivoinnin lisäksi yritän vastata kerhon ajanmukaisesta tiedotuksesta nettisivujen muodossa.
Tuovi
Hallituksen jäsen
Tuovi Henttu
Olen Tuovi Henttu ja asun akselilla Vantaa (Korso) - Sipoo (Martinkylä). Vietän erittäin tavanomaista elämää, työskentelen atk-alalla, harrastan talvisin pitsinnyplyytä ja olen naimisissa. Tällä hetkellä minulla on kolme karkeakarvaista minimäykkyä Lapsus X-Wife (aka Nynne), hänen tyttärensä Choiran Princess Pamina (aka Mirkku) ja Minelan Choiranita (aka Ira). Ja juuri on syntynyt Iralle tyttöpentu, joka jää kotiin ja saa nimekseen Mokka Justiina. Vanhimmat koirani Muddy ja Aqu ovat jo enkelikoiria.
Ystäväni Leena Vatasen kanssa perustimme yhteisen kennelnimen Choiran vuonna 2004. Tavoitteenamme on kasvattaa koiria, jotka sopivat niin kainaloon, kaveriksi kuin harrastuksiinkin.
Aloitin koiraharrastukseni vuonna 1991 yhdessä ensimmäisen koirani, karkeakarvaisen mäyräkoirauroksen Foxfixer's Athos:n (aka Muddy) kanssa. Muddyn kanssa kokeilin eri harrastusmuotoja; luolia, mejää (jäljestystä), näyttelyitä, koirakoulua yms. Mejä oli se, johon hurahdin kunnolla. Niinpä Muddystä tuli 22 !!! kokeella jäljestysvalio. Vuonna 1993 hankin toisen karkkariukoksen Kummanluolan Aqun. Aqun tehtävä oli opettaa minulle, että kaikista koirista ei ole MEJÄän, joten 9 kpl:n VOI 0/- jälkeen Aqu pääsi 'eläkkeelle'. Aqu oli hyvin riistaviettinen ja viimeisimmän karkaustemppunsa teki vielä juuri ennen 13-v synttäreitään.
Mejä-harrastus on jatkunut koko ajan, välillä suuremmalla ja toisinaan pienemmällä liekillä. Toki käyn näyttelyissä, mutta se ei ole niin lähellä sydäntäni. Läpän hallitukseen tulin vuonna 1998 ja olen huolehtinut, että mejä pysyy kerhon lajivalikoimassa mukana. Parin sattumuksen kautta kerhomme ryhtyi järjestämään luonnetestejä ja päävastuu niistä on minulla. Näen, että luonnetesti on yksi mahdollisuus lisätä omistajan ymmärrystä koiransa 'sielun'elämästä.
Olin mukana toimikunnassa, joka sai toteutettua PIKA-koemuodon (Pienoismäyräkoirien Käyttötaipumuskoe) säännöt. Näin saimme kääpiö- ja kaniinimäyräkoirille uuden koemuodon, jonka avulla voimme päätellä koiran taipumuksia nenän käyttöön ja saaliin noutamiseen. MEJÄ on kuitenkin rakkain harrastus ja sen myötä olen myös ajautunut piiritason toimintaan mukaan.
Vannoin, etten koskaan ryhdy tuomaritehtäviin, joten tällä hetkellä olen vain ylituomari vain MEJÄssä ja PIKAssa. Lisäksi, jos luoja ja kouluttajat sen sallivat, pyrin kouluttautumaan luonnetestituomariksi. Mutta se on toinen tarina, jonne johtaa pitkä ja kivinen tie.
Toisen kerran vannoin, etten koskaan ryhdy rotujärjestömme luottamustoimiin. Hyvinhän tuokin lupaus piti, sillä olen tänä vuonna aloittanut SML:n sihteerin haastavat tehtävät.
Kolmas vannomisen kohde oli kerhon puheenjohtajuus, minussa on hyvin vähän mitään johtajakarismaa. Kuitenkin vuonna 2009 oli kaikki väistöt turhia ja sain kunnian luotsaamaan yhdistystämme.
Kerhossa on tavoitteenani saada ihmiset tutustumaan eri harrastusten hauskaan, vaikkakin joskus työläisiin muotoihin.
Laura
Hallituksen puheenjohtaja
Laura Fabritius
Olen Vantaalla asuva hevos- ja koiraharrastaja jonka kotona asuu snautserisekoitus Väinö ja karkeakarvainen mäyräkoira Tarmo. Onnellinen oman koiran omistaja olen ollut jo yli kymmenen vuotta, ja koiria perheessäni on ollut aina, jo heti laitokselta saavuttuani otin päiväunia pihalla belgianpaimenkoira Pikin vahtimana.
Väinön nuoruudessa lajina oli tottis, Tarmon kanssa harrastamme kesäisin mejä:ä vaihtelevalla menestyksellä mutta herpaantumattomalla innolla. Mejä:n takia opettelin lukemaan karttaa ja käyttämään kompassia, ja harjoitukset alkavat heti kun maa on paljas. Talvikaudella lajina on ollut pelastuskoiratoiminta, Vantaan pelastuskoirien treeniryhmässä harjoittelemme lähinnä raunioita. Pienistä ennakkoluuloista huolimatta matalajalkainen koirakkomme on tehnyt ryhmäänsä vaikutuksen ja mäykky on osoittautunut erinomaiseksi rauniokoiraksi joka pääsee ahtaisiinkin koloihin ja löytää maalimiehen puusta, tunnelista tai mistä tahansa näiden väliltä terävän kuononsa johdattamana. Mäyräkoiran itsenäiseen työhön kykenevä metsästyskoiran luonne on monesti tullut treeneissä esille kun koiranohjaajalla on ollut oma suunnitelmansa alueen tutkimiseksi, mutta Tarmo turhia kiertelemättä lähtee suoraan kohti lähintä maalimiestä.
