Läpän Vuoden Ketunkaataja 2009 - Minelan Elvis "Seppo"
18.07.2010 15:08
Ketunkaataja 2009- menestynein luolakoira
Karkeakarvainen mäyräkoirauros
FI KVA-L, EE JMVA, EEJV-07
Minelan Elvis "Seppo"
Seppo asustelee serkkunsa Reetun ja kääpiö poikien Tepon ja Rampen kanssa Vantaalla. Luonteeltaan Seppo on erittäin energinen ja vilkas kaveri.
Seppo aloitti luola uransa vajaa kaksi vuotiaana ja syttyi ketulle nopeasti. Pienen kokonsa vuoksi kulkeminen putkissa oli helppoa mutta haukkuherkkänä kaverina tyhjän luolan tarkastus tuotti päänvaivaa. Pienen tauon jälkeen aloitettiin uudelleen treenit ja -09 kuuden kokeen jälkeen Seposta tuli käyttövalio.
Pirjo Laine
Läpän Vuoden Jälkinakki 2009 - Mimin Zuerst "Nappe"
Nappe on aina ollut innokas nenän käyttäjä. Pienestä asti sitä on aktivoitu erilaisilla etsimisleikeillä ja lenkit kuluvat suurelta osin muurahaiskarhuasennossa. Verijäljen seuraamista aloitimme harjoittelemaan Napen ollessa noin vuoden ikäinen.
Aluksi emme tienneet Suomen mejästä juuri mitään, vaan olimme menossa Ruotsin jälkikokeisiin tarkoituksenamme saada tarvittavat käyttökoetulokset muotovalioitumista varten. Tuolloin harjoittelu taisi olla aika epämääräistä veren roiskimista maastoon. Kahden Ruotsin reissun jälkeen Nappe oli tuore jälkivalio ja jonkinlainen mejäkärpänen oli päässyt puraisemaan.
Koska kukaan tuttumme ei harrastanut mejää, ja tarvitsimme jonkin kertomaan meille mm. mikä makaus on ja kuinka katkokulma tehdään, pääsimme onneksi kerhon mejätaitajien oppiin. Ennen kuin rohkaisimme mielemme ja menimme ensimmäiseen kerhon järjestämään mejä-kokeeseemme syksyllä 2008, kävimme vielä hakemassa vauhtia Norjan jälkikokeesta. Silloinen Norjan reissumme tuotti kaksi hukatonta kakkostulosta, mutta Suomen kokeessa meni hienosti. Nappe jäljesti ensimmäisessä Suomen kokeessaan VOI1 tuloksen ja jälkivalioitui näin myös Suomessa.
Turha sanoakaan että innostus harrastukseen vain lisääntyi. Seuraavana vuonna 2009 ilmoittauduimme useaan Suomen kokeeseen ja teimme lisäksi uuden Norjan matkan. Sillä kertaa myös tulokset paranivat, kotiin tuomisina kaksi ykköstulosta ja tuore Norjan jälkivalio.
Tällä hetkellä mejäilemme Suomessa. Tiedot ja taidot ovat jo karttuneet ja saamme edelleen kokeissa hyviä treeni-ideoita toisilta osallistujilta. Napen riistaviettisyys tekee lajista haastavaa ja joskus koko viikonlopun metsässä rämpimisen saldoksi saamme pyöreän nollan tai ohjaajan keskeyttämisen merkiksi viivan. Silloin ajatukset kääntyvät jo seuraavaan kokeeseen. Ja jos joku jäi miettimään, niin kyllä, mietimme tietenkin minkälaiset jälkikokeet Tanskassa pidetään ja kuinka niihin pääsisi osallistumaan.
C.I.B, C.I.E, FI & SE & NO & DK & EE & LV & LT & POHJ & BALT MVA, EE VMVA, MVV-10
Lisego Nosa Shtormovoe Preduprezhdenie "Urho"
”Olin jo pitkään halunnut omaa pienoismäyräkoiraa ja nähnyt näyttelyissä useasti venäläisen Marina Kovalenkon kauniita koiria, kun minulle tuli mahdollisuus matkustaa hänen luokseen viikonloppuvierailulle ja käydä samalla kahdessa näyttelyssä. Marinalla oli sopivasti myynnissä lupaava puolivuotias uros, jonka sitten toinkin tuliaisena kotiin. Shtormi oli viettänyt vain kennelkoiran elämää, kun se liittyi kahden normiuroksen seuraksi marraskuussa 2001. Koiralaumassa eläminen oli sille tuttua ja se asettui sopuisasti lauman jatkoksi, mutta ihmiskontaktit olivat jääneet ilmeisen vähäisiksi. Shtormi teki aluksi tarpeensa vain vapaana, naru kaulassa tarkoitti näyttelyesiintymistä. Heti kun laitoin pannan ja taluttimen se laski häntänsä ja lähti marssimaan pysähtymättä. Pikku hiljaa sain Urhon, joksi hänet sittemmin uudelleenristittiin, ymmärtämään, että naru kaulassa voi myös kävellä muuten vaan. Neljä kuukautta myöhemmin laumaan liittyi vielä karkkarikääpiöuros, joka arvojärjestyksessä ohitti nopeasti Urhon, mutta nykyään Urho on lauman pomo, ja varsinainen pomojen pomo onkin. Vanhukselle on muutenkin suotu vähän erivapauksia. Se pääsee usein sänkyyn nukkumaan ja osallistuu aamiaiselle keittiön pöydällä pitäen seuraa ja kerjäten rapsutuksia, mutta ei ruokaa.
Urhon näyttelymenestys on ollut vaihtelevaa, vaikka useita ryhmäsijoituksia ja yhden voitonkin on poika kotiin tuonut. Pari ensimmäistä sertiä irtosi helposti, mutta sitä viimeistä metsästettiinkin oikein urakalla. Välillä käytiin ulkomailla, kunnes se viimeinen saatiin Nivalassa 16.7.2005. Samalla Urhosta tuli Ruotsin, Norjan ja Tanskan sekä kansainvälinen muotovalio. Olin niin tohkeissani, että meinasin unohtaa viedä toisen koirani kehään. Sen luokkaa kuulutettiin jo, kun havahduin. Päivän kruunasi Urhon 3. sija ryhmäkilpailussa ja koko näyttelyvuoden Läpän Kehäkettu-palkinnon voitto.
Muotovalion arvoon vaaditaan tietysti myös koetulokset ja niinpä aloitimme MEJÄ-harjoitukset. Autottomana kaupunkilaisena jouduin tekemään harjoitusjälkiä lähimetsiköihin. Kerran olin viemässä kaatoa paikoilleen ja sidoin Urhon hetkeksi puuhun odottamaan. Kun tulin muutaman minuutin kuluttua takaisin, koko koira oli kadonnut! Etsiskelin sitä ympäriinsä ja ehdin jo värvätä muutamia ystäviäni etsintäapuun, kunnes eräs nainen soitti. Hän oli törmännyt metsässä koiraani ja vienyt sen kotiinsa luullen sitä hylätyksi. Vasta kotona hän näki lukea omistajan nimen ja numeron pannassa olleesta laatasta. Jäljestys oli aluksi muutenkin hankalaa, kun Urho yritti etsiä Etelä-Suomen joskus haastavissa maastoissa helpompia kulkureittejä ja ajautui liian kauas jäljestä. Mukana seuraavat tuomari ja opas häiritsivät myös alussa työskentelyä. Muutaman yrityksen jälkeen siirryimme Ruotsiin kokeisiin, missä maastot olivat helpommat ja koiraa sai kannustaa vapaasti. Lisäksi sorkalla sai leikkiä mielin määrin, mikä oli ratkaisevaa työskentelyinnon kannalta. Muutaman yrityksen jälkeen tulosta alkoi tulla ja AVO1-tulos saavutettiin kesäkuussa 2005. Vanhoilla päivillään Urho on suorittanut myös PIKA-kokeen hyväksytysti.
Urho on luonteeltaan utelias ja toimelias. Aikaa myöten ja erityisesti jäljestysharjoitusten ja –kokeiden kautta sen itseluottamus on kasvanut koko ajan. Urho on myös melko herkkä haukkumaan, ja usein olenkin miettinyt johtuuko se siitä, että se pelkää asioita vai onko kyse jostain muusta. Koska kennelkoirat muuttuvat koko elämänsä ajan muutettuaan perheeseen asumaan, halusin viedä Urhon luonnetestiin mahdollisimman vanhana. Kokemus oli varsin mielenkiintoinen ja avartava. Toimintakykyä ja taisteluhalua löytyi kohtuullisen verran, mutta terävyyttä ja puolustushalua +3 pisteen edestä. Erityisesti mieleeni jäivät Urhon hurja taistelu kelkalla ja suuri puolustushalu, jossa se vähääkään väistämättä syöksyi suoraan eteenpäin. Lopputuloksena komeat +174 pistettä.
Urho on myös päässyt kerran isäksi, kun norjalainen Ulvesporet’s Augusta synnytti 7 pentua kesäkuussa 2005. Yksi pennuista, punainen narttu Kokopellis Dojjan, asuu Ruotsissa ja on saavuttanut SE MVA ja SE JVA –arvot. Nähtäväksi jää, seuraako jatkoa.”
Kiertopalkinnot 
