|
Wanha Kettu 2008 - menestynein veteraani
Lyhytkarvainen mäyräkoirauros
C.I.B, FI & SE & EE & LV MVA, FI KVA-L, FI & SE JVA, MVV-08
Mimin Visio "Sulo"
”Sulo syntyi 13.4.2000 Mimin kennelissä Kirkkonummella emänsä Rauhan (C.I.B, FI&SE&NO&DK&POHJ MVA, SE JVA, V-98 Mimin Täysikuu) toiseen pentueeseen. Sen isä on tanskalainen INT&VDH&DK&D CH, EUJV-97 Charolaisgården’s Malta. Sulo muutti minun ja Oton (C.I.B FIN&SE&NO&EE MVA, EEV-01 Coup’s Mannor) luokse 7 viikon ikäisenä. Se kehittyi fyysisesti melko hitaasti. Yhden pentuluokan jälkeen se osallistui näyttelyyn vasta 15kk-päivänään, mutta varsinainen näyttelyura alkoi oikeastaan vasta 2-vuotiskeväänä, kun se sai ensimmäisen sertinsä. Vuoden mittaan saatiin ne kaksi muutakin ja syksyllä pidetyssä pääerikoisnäyttelyssä Sulo tuli muotovalioksi ja oli VSP. Sulo ei kuitenkaan ollut mikään näyttelytähti, vaikka aina yhtä valppaasti esiintyikin. Suunnilleen puolet näyttelyvisiiteistä on tuottanut ERI:n ja puolet EH:n.
Koko näyttelyura meinasi katketa kesällä 2006, kun heinäkuisena perjantaina iltalenkillä Sulo astui rikkinäiseen kaljapulloon ja sen oikeasta takajalasta katkesi verisuonten lisäksi jänteitä. Monien tuskallisten vaiheiden jälkeen sain kuitenkin koiran YES:n päivystykseen paikattavaksi ja reilun viikon kuluttua jalka varsinaisesti leikattiin. Se oli ensin yli kuukauden lastoitettuna, minä aikana tietysti kaikki lihakset jalasta katosivat, ja lasta vaihdettiin YES:ssä kerran viikossa. Sen jälkeen alkoi puolen vuoden toipumisaika, joka sisälsi ensi alkuun köpöttelyä erilaisilla alustoilla (asfaltti, hiekka, metsä) ja jalan taivuttelua, ja lokakuussa aloitettiin varsinainen kuntoutus: tasapainoilua, uintia, pyöräilyä. Onneksi Sulo on sellainen rentoreiska, että hommaan ei tullut yhtään takapakkia ja seuraavana keväänä tapahtunut paluu näyttelykehiin oli paras mahdollinen. Sulo sai toisen tarvittavan CACIBinsa ja tuli kansainväliseksi muotovalioksi. Olin niin tohkeissani, etten huomannut, että samalla hetkellä kun sain ruusukkeen käteen, Sulo nielaisi leluhiirensä. Sitä yritettiin oksettaa heti näyttelypaikalla, mutta kahdesta suolapallosta ei herra tullut edes pahoinvoivaksi, eikä kotona annettu parafiiniöljykään tehonnut, joten ei auttanut kuin odottaa. Muutaman päivän päästä alkoi tulla mustia karvamöykkyjä ulosteen mukana, ja viikon kuluttua ”onnettomuudesta” Sulo oksensi muovisen ”hiirenraadon”. Suhteellisen vaatimattoman näyttelyuran toinen kohokohta oli Tukholman Maailmanvoittaja-näyttelyssä, kun Sulo hurmasi terhakalla esiintymisellään tuomarin ja oli kaikkiaan kuudesta veteraanikoirasta ROP ja sai veteraanimaailmanvoittaja-tittelin.
Koeura oli aloitettu jo ennen näyttelyitä MEJÄ:llä. Ensimmäisenä vuonna saatiin kasaan 2x AVO1 ja 2x AVO3, millä heltisi Läpän Jälkinakki-palkinto. Seuraavana keväänä startattiin heti voittaja-luokassa ja Sulo sai ”ripeällä” työskentelyllä jäätävissä olosuhteissa (lauantaina satoi reilu kerros räntää jälkien päälle ja lämpötila oli koko viikonlopun nollan tuntumassa) 1-palkinnon. Opasta ei juuri näkynyt ennen kuin kaadolla… Tämän jälkeen MEJÄ-ura jatkui vaihtelevalla menestyksellä useimmiten kuitenkin niin, että tuoreet sorkanjälket veivät voiton pakastetusta naudanverestä. Vuonna 2004 tehdyllä Pohjoismaiden turneella Sulo jäljesti Ruotsin jälkivalioksi ja sillä samalla sai myös FI JVA-tittelin.
2-vuotissyksynään Sulo sai tutustua myös kettuihin ja luolakokeisiin. Olin tarkoituksella pantannut tämän lajin aloitusta, jotta koira olisi varmasti henkisesti valmis koemuodon vaatimuksiin. Sulo osoittikin lahjansa nopeasti. Muutaman treenikerran jälkeen vein sen ensimmäiseen kokeeseen, josta tuli paras mahdollinen tulos B44 täydellä työskentelyajalla. Seuraavana keväänä vein Sulon kokeeseen ilman treeniä ja taas tuli B-tulos. Ennen A-koetta piti tietysti käydä harjoittelemassa kaivamista, ja sehän osoittautuikin hankalaksi! Sulo ei meinannut millään haluta kaivaa, se vain haukkui hiekkavallin takana ja yritti puskea itsensä läpi. Lopulta sain sen kaivamaan kaksi kertaa itsensä läpi, ja päätin viedä sen kokeeseen. Kokeessa Sulo sitten teki samoin kuin treenissä: protestoi haukkumalla hiekkavallin takana 9 minuuttia ennen kuin alkoi kaivaa ja lopusta puski väkisin läpi pellille. Se koe loppui jo T-pesälle ja Sulosta tuli käyttövalio suoraan kolmella kokeella. Myöhemmällä iällä on myös tullut harvennettua Etelä-Suomen supikantaa.
Perusluonteeltaan Sulo on patalaiska, mutta tekee duunit 110 lasissa. Kotioloissa herra lähinnä makaa, ja uloskin pitää välillä suunnilleen kantaa, mutta kun töistä on kyse (paremman puutteessa myös imurin kyttäys käy), se on heti valmis. Sulo on aina ollut koiralaumani ehdoton kingi, jonka silmille ei kukaan hypi, mutta vanhan herran vaivat ovat saaneet sen luopumaan asemastaan siinä määrin, että ylimmäisen pomottajan rooli on langennut meidän kääpiöurokselle, joka on ottanut uuden virkansa pontevasti vastaan. Sulo osallistuu yhä taustajoukkoihin, mutta ei enää tunge itseään etulinjaan.
Sulolle on kertynyt yhteensä 24 pentua neljän nartun kanssa. Kaksi ensimmäistä pentuetta olivat melko suuria, toisessa 9 ja toisessa 8 pentua. Ensimmäiset pennut täyttävät kohta viisi vuotta ja nuorimmat ovat parivuotiaita. Tähän mennessä menestyneimmät jälkeläiset ovat FI KVA-L, FI MVA Taxgemena Wow Wonda ja FI MVA Taxgemena Will O’Wisp, ja tulevaisuus näyttää, mitä nuorimmaiset vielä saavat aikaan.”
Marjukka Toivonen
|
Kiertopalkinnot 
